Tapaan entisen opettajani, Sanna Peltomäen, ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Muistan tomeran Peltomäen työhönsä paneutuvana opettajana, jolla oli erityisen lämmin suhde luokkaansa. Päätin selvittää, mistä syntyy niin kirkkaasti mieleen jäävä oman alansa ammattilainen.
"Opettajan työ on minulle kutsumusammatti", Peltomäki kertoo ja näyttää muistavan määrätietoiseen tapaansa tarkkaan vuosien takaiset asiat. Musikaalisen Peltomäen pianonsoiton opettaja olisi tahtonut tytöstä musiikkipedagogia, mutta lopulta muita tarpeeksi haasteellisia vaihtoehtoja kuin luokanopettajaksi ryhtyminen ei ollut.
Peltomäki nauraa ja toteaa olleensa koulussa hikipinko. "Tiesin, että jos aikoo päästä opettajankoulutuslaitokseen, pitää olla hyvä todistus. Otin lukiossa lyhyen matikan, johon minun ei tarvinnut tehdä töitä, jotta jäi aikaa panostaa muihin aineisiin."
Valmistuttuaan Peltomäki on työskennellyt muun muassa Oulussa ja ulkomaillakin. Hän on opiskellut viime vuonna myös erityisopettajan pätevyyden.
Peltomäki on hyötynyt paljon musiikillisista taidoistaan: "Musiikin avulla tavoittaa oppilaat eri tavalla. Varsinkin erityisoppilaiden kohdalla on käsittämätöntä, mitä sillä voi saada aikaan."
Työssään Peltomäkeä ohjaa kova itsekritiikki. "Vaadin itseltäni paljon. Haluaisin opettaa lapsille kokonaisuuksia yksittäisten tietojen sijaan. Minulle ei kelpaa, että pyöritän samaa rumbaa kerrasta toiseen, vaan teen aika paljon etukäteissuunnittelua."
Peltomäen motivaatio perustuu lapsiin. "Aikuisen roolissa opettajan pitää nähdä kaikki lapset yhtä arvokkaina. Hyvä opettaja on aito ja tekee työtä omalla persoonallaan, jotta lapset pystyvät luottamaan häneen. Lapset ovat monesti viisaampia kuin aikuiset ja vaistoavat, jos opettaja ei ota heitä tosissaan."
Peltomäen mielestä välitön ja aito palaute lapsilta palkitsee. Opettajan on oltava koko ajan läsnä hetkessä, ja työ onkin myös raskasta. Yksi haaste on yksilötyö. Peltomäestä on mahtavaa, että yksin tekemisen kulttuurista ollaan pääsemässä eroon ja opitaan hyödyntämään kaikkien vahvuuksia.
Haastattelun aikana minulle valkenee, mikä valtava työ ja inhimillinen kiintymys kätkeytyy ikimuistoisten oppituntien taakse. Tiedostaako Peltomäki oman rautaisen ammattitaitonsa työssään? "Enpä ole sitä noin tullut ajatelleeksi. Pikku hiljaa olen kuitenkin uskaltanut alkaa ajatella, että hoidan homman hyvin."
Ilona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti