Mirjamin työpäivään kuului muun muassa pakettien numerointia.
”Kun Palokka kasvoi, paketteja tuli vain enemmän ja isompia”, Mirjami kertoo. Hän muistelee kuinka raahasi isoja lasteja takahuoneesta asiakkaiden puolelle.
”Tavaraa oli niin paljon, että paikka alkoi käydä ahtaaksi. Yläkerran raput olivat täynnä paketteja.”
Posti toimitti myös pankin töitä. Ihmiset toivat säästökirjoja pankkiin, johon merkittiin esim. palkat ja eläkkeet. Ihmiset kävivät nostamassa rahaa, ja kaikki kirjattiin paperille.
”Siltä kylältä jokainen tunsi jokaisen. Moni, varsinkin vanhempi ihminen, halusi tulla juttelemaan postityöntekijöille. Oli mukava rupatella tuttavien kanssa. Joskus taas saattoi tulla niin paljon asiakkaita, ettei ehtinyt jutella”, Mirjami kertoo.
Mirjamin työ sisälsi myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Postin ikkunaa on heitetty kengällä säpäleiksi ja Mirjami on törmännyt työmatkallaan autoon, mutta kaikista jännittävin tilanne oli varmasti kun postipankki haluttiin ryöstää.
”Annahan kun minä kerron”, Mirjami tuhahtaa puolisolleen Voitto Mäkelälle, joka innokkaana selittäisi asian hänen puolestaan.
”Tuona päivänä olin yksin töissä. Eräs nuori mies saapui postiin huivi naamallaan. Hän osoitti minua pyssyllä ja vaati rahaa. Olin kauhuissani, mutta huusin hänelle vain ’Ulos!’ Peräännyin varovasti takahuoneeseen ja katsoin miestä. Samassa painoin takahuoneen hälytysnappia, ja sireenit molemmilta puolilta taloa alkoivat ulvoa. Nuori mies säikähti, huusi ja lähti juoksemaan karkuun. Poliisit saapuivat paikalle ja löysivät miehen koiran avulla erään navettarakennuksen takaa. ”
On aika lopettaa.
Mirjami työskenteli postissa noin 22 vuotta, jonka jälkeen hän jäi sairaseläkkeelle, vain vuotta ennen normaalia eläkeikää. Palokka oli jo niin suuri, että työtä oli liikaa, eikä Mirjami jaksanut enää.
”Mirjami oli mielestäni Palokan postin leijona ”, toteaa aviomies Voitto Mäkelä lopuksi.
Inka Mäkelä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti